Vuosi takaperin perinteiseltä tapahtumalta vedettiin matto alta, kun järjestelyvuorossa oleva ITKY yllättäen perui koko helahoidon. Ehdimme silloin onneksi järjestää vaihtoehtoisen retkikohteen, eikä meille käynyt aivan niin huonosti kuin naapureille, joille pahimmillaan tieto peruutuksesta tuli vasta asemalaiturille lähdön korvilla.

Eli perjantaina 23.8.2013 koitti uusi yritys ottaa nokka kohti Imatraa. Kisakuntoon viritetty joukkue kutistui 6-henkiseksi, mutta emme antaneet sen antaa aihetta huoleen. Matkavarustukseen kuului kartta Petsamoon, pari kylmälaatikkoa sekä suolaista purtavaa. Matkaviihdettä tarjosi opettavainen musavideo “Trust me I’m engineer” samalla, kun neljä navigaattoria seurasi ajonopeuttamme. Se pakollinen paussi heitettiin Kokkokalliolla.

Lossirantaan tulimme hyvissä ajoin, joten ei ollut mitään vaaraa myöhästyä risteilyltä. Ilmassakin risteili pieniä askarruttavia kysymyksiä, kuten “Onko siellä pallomeri?”, “Milloin buffet aukeaa?”, tai “Saako kannelle tuoda omia juomia?”.

Viimeinen tienhaara oli mielenkiintoinen. Tienhaaran keskellä kyltissä komeili “Mietinsaaren maja”, ja tarjolla oli joko sorapintainen pihatie tai traktoripolku. No, pienen ylimääräisen kiepin jälkeen päädyimme perille, jossa KYTKYn joukkue jo odottikin kisaveljiä ja –sisaria. Sekä järjestäjiä. Paikalla ei näet ollut ainuttakaan itkyläistä. Rantasauna ei ollut lämpiämässä eikä grillikatoksessa ollut tulia. Kun kaiken kukkuraksi pihan laidalla kökötti sähkötön ulkohuussi, aprikoimme että olikohan tämä sittenkin se “Kaakonkulman Selviytyjät”. Viritimme tulet aikamme kuluksi. Järjestäjät ilmaantuivat paikalle klo 18. Niin, kisathan ilmoitettiin alkavan klo 18…

Syysolumppialaiset siis viimeinen käynnistyivät. MITTYllä ja KYTKYllä oli kummallakin 5 pisteen etumatka. ESATKYltä oli paikalla vain yhden hengen edustus, joten heidän edustusjoukkueeseen tehtiin täsmärekrytointia. Huh, uhkaavan kompakti kokoonpano siitä syntyi – oliko tulokset siis jo kirkossa kuulutettu?

Olumppialaisten ensimmäisenä kisalajina oli lahnansuomun heitto. Joukkueen yhteismitallinen suoritus merkitsi. Tässä lajissa emme maanneet kuin lahna, vaan olimme suvereenisti kuin kala vedessä – Mitty veti pisimmän korren.

Toisena kisalajina oli luomukeihään heitto. Materiaalivalinta ei saanut olla puuta, ja kasviopista poiketen vadelmapuskat olivat kisapäivänä myös puita. Korsivaihtoehdot näyttivät olevan joko nokkosta tahi horsmaa. Virallisen materiaalihyväksynnän ja mittauksen jälkeen ITKYn joukkue ilmaantui kisakentälle mukanaan rannalla kasvatetut korret. Tämä jos mikä oli välineurheilua. Tapauksen johdosta kansainvälinen olumppialiitto jätti joukkueen medialta uutispimentoon.

Kolmanteen lajiin kaivettiin esiin sisarkisoista tuttu kuula. Tässä lajissa koeteltiin, josko joukkueella olisi veskannossa vanuneet orankikädet, eli kuula oli tarkoitus viskata kaksin käsin selän takaa jalkojen välistä. Tämä laji kirvoitti virallisen osuuden jälkeen uusintakoetoksia.

Kuulan jälkeen nälkäisimmille viritettiin makkarat grilliin, avattiin ääntä, ja pelattiin viimeinen koitos tikkataululla.

Urheilusuoritusten jälkeen koitti ruoka sekä lämmittämämme sauna. Tarjoilupuoli oli runsas, mutta harmillisesti siitä ei voinut nauttia koko iltaa, koska lossiaikataulun takia viimeistään kymmeneltä oli lähdettävä pois. Ken tietää, jäivätkö itkyläiset juhlimaan koko yöksi – majoitustilaa kisapaikassa ainakin oli.

Tietotekniikan historiaa muisteltiin saunan lauteilla, ja jaettiin siellä jopa elämänhallinnan ajatuksia. Lisäksi vakavasti otettiin esille naapuriyhdistysten välinen yhteistyön mahdollisuus muutoinkin.

Lopuksi illan pimennyttyä ylituomari julisti tulokset. ESATKY ylsi neljännelle sijalle, hopean jakoivat MITTY ja KYTKY, ja kotijoukkue julistettiin voittajaksi. Vuoden päästä Syysolumppialaiset 2014 sitten kilpaillaan ESATKYn vetäminä.

Kiitämme Itkyä (omatoimi-) olumppialaisten järjestelyistä, naapuriyhdistyksiä rehdistä kisasta, sekä kuljettajia turvallisesta matkasta. Saimme tehdä monenlaisia asioita.

Reported by: Marko