Oli perjantai 13. päivä, ilmassa leppeät +27 astetta, ja koitti aika katsastaa kaakonkulman kingin titteli vuodelle 2010. Paikalliset yhdistykset olivat siis mittelemässä leikkimielisesti keskenään syysolumppialaisten merkeissä ja ottamassa selvää, ken heistä on TietoJEnKäPiSTElY*-mestari. (* Tietotekniikkaa jalon ennakkoluulottomasti käyttävien piraattien sanaa totteleva eliitti-yhdistys) Kisojen vetovastuu oli langennut tällä kertaa Mikkelin tietotekniikkayhdistykselle. Koska kuluva kesä oli ollut syöksyvirtausten aikaa, katsoimme parhaimmaksi paikantaa merkikartasta suojaisan kokoontumispaikan. Tikari iskeytyi Savilahden poukaman kohdalle.

Vihje ankkurointipaikasta ja aluksemme nimestä oli pullopostilla tavoittanut veriveljemme ja -sisaremme. Arrr, hyvä myötätuuli toi 13 ensimmäistä paikalle hyvin aikaisessa, ja kaakosta kantautuva tykinkumina siivitti merimiehiä perille ennen etelä-lounaisessa merivirrassa luovivia. Vesiväylän valvovat silmät pidättelivät, montako solmua vihoviimeisin saattoi edetä, joten ankkurin nosto viivästyi siinä kymmenisen minuuttia.

Bukanieerin tarjoiltua maljat arvostettu merirosvokapteenimme lausui tervetuliaissanat, ja nostimme kapteenin kohottaman ryypyn – splice the mainbrace! Matka kohti tuntematonta alkoi, ja kannelle kavunneet ohjattiin pääkallolipun alta viemään kantamuksensa kapyysiin ja nauttimaan kyökin antimista. Kokki oli loihtinut meille kanapastaa, salaatteja, patonkia yrttilevitteellä, sekä kurkun huuhtomiseksi etelämeren alukselta kaapattua viiniä. Mikään ei silti estänyt maailman vesillä karaistuneita nauttimasta ruoan kanssa ohrajuomaa, lonkeroa tai siideriä, tai jotain muuta laajasta alkoholittomasta valikoimastamme. Jos muuta salakuljetettua oli paikalla, silmälappu peitti sellaiset näkyvistä.

Rantauduimme tukikohtaamme Louhimon kohdalla, ja kapteenimme luottomiehet (allekirjoittanut mukaan lukien) varmistivat kannaksen. Rikkaudet oli joka tapauksessa siirretty sieltä turvaan jo aikapäiviä sitten.

Kuhunkin kisalajiin sai käyttää kolmen hengen kokoonpanoa per paikkakunta. Tätä sääntöä tulkiten Imatra ja Lappeenranta olivat katsoneet olevansa yhtä suurta perhettä, joten olivat passittaneet paikalle neljän hengen iskuryhmän. Tässä vaiheessa kirjurilta lipsahti jo ääneen, että valmiiksi tiiviiksi hiottu yhteispeli saattoi koitua avaintekijäksi koko mittelössä. Etenkin, kun kapteeni oli rantautuessaan ohimennen varoittanut, että epätyydyttävä suoriutuminen voi johtaa vedenalaisiin kölin maisemiin.

Ensimmäisenä lajina oli kapteenin kuulustelu. Tiukoissa tilanteissa joukkueet olivat sekä pihalla että selvillä vesillä. Mukana oli tuttuja elementtejä muun muassa merimerkkien muodossa.

Toisena koitti lankullakävely. Artikloista lyhyesti, että suorittajan tuli metallilaattaa koskettaa mennen tullen, ja kustakin maakosketuksesta määrättiin aikasakko. Uljas kapteenimme näytti mallia nopeasta etenemisestä. Vieraamme ottivat haasteen vastaan valitsemalla rauhallisemman etenemisen, jotta heittotarkkuus ei kärsisi.

Kolmannen kisalajin nimi oli ”laivakorpun heitto”. Lajissa yhdistyi sekä vesi- että tietoturva. Tässä kisalajissa nähtiin huimia yksilösuorituksia ja kannustus niin omille kuin vieraille oli sen mukaista. Kapteenimme vaikutti tyytyväiseltä, eikä kenestäkään tarvinnut tehdä ”oman saarensa valtiasta” tai määrätä raipaniskuja.

Kapusimme sitten takaisin kannelle, jotta saatoimme jatkaa matkaa ja neljännen tehtävän kimppuun: 13 ja puoli solmua. Aluksemme oli lainassa Ekin partiolta, ja heidän ystävällisellä suostumukseellaan saimme erityisylituomarin valvomaan sekä arvostelemaan joukkueiden yksilösuoritukset. Hyvä niin, sillä muuten joku ilkikurinen vieraamme voisi yritää sumuttaa ja väittää ämmänsolmua merimiessolmuksi. Siinä toki onnistumatta. Laji osoittautui niin tasaväkiseksi, että ehdotin lajivoittoa ratkottavaksi kivi – paperi – sakset -tavalla. Se auttoi, ja ratkaisusta osanottajat olivat käsitettävästi helpottuneita.

Aikaa oli kisailussa jo kulunut, ja jotta vieraamme saisivat myös nauttia piraattiristeilyn tunnelmasta sekä toisesta päivän ateriasta, laitoimme kisakapulat pussiin ja grillin kuumaksi. Yläkannella leppoisassa vireessä maistuivat Järvi-Suomen Portin tarjoama makkara, riisipiirakat ja kaisersalaatti. Hyvässä seurassa sitä intouduttiin myös keskustelemaan esimerkiksi tietoturvan merkityksestä.

Iltapalan lomassa saunottiin ja uitiin. Kiuas palveli antaumuksella neljää kerrallaan, ja Saimaan vesi oli märkää ja lämmintä. Toki illan aikana intouduttiin myös filosofoimaan, millä todistaa, että vesi ON märkää.

Kisan lahjomaton jury vetäytyi laskemaan pisteet yhteen ja hämmästyi. Jatkomenettelytavoista ei päästy keskustelmaan – kapteenimme teki päätöksen. Hän myös näki poikkeuksellisessa vuodessa ennusmerkin ja leikkasi pitkät kutrinsa pois tulosten julkistamista varten. (Niinhän nuo jotkut maakravutkin käännekohdissa leikkaavat tai pidättäytyvät leikkaamasta.) Vuoden 2010 syysolumppialaisissa siis kultaa pokkasi ESAITKY, ja hopealle sijoittuivat rinta rinnan KYTKY sekä MITTY. Joukkueet saivat perinteiseen tapaan menestymisen mukaisesti kuohujuomaa. Merirosvorahasaalis jaettiin veljellisesti.

Aluksemme lipui satamaan Disco Ensemblen tahdissa kronometrin näyttäessä 23:20. Oli aika jättää hyvästit vieraillemme ja toivottaa: godspeed! Kotijoukkomme varmisteli vielä paikat kuntoon, nautti loput punaviinit, ja suuntasi punkkaa kohti. Ensi vuonna syysolumppialaisia isännöikin sitten KYTKY. Siihen asti kunnian kruunua kannettakoon tuolla Saimaan toisella laidalla.

Reported by: Marko N (bandana: skulls with bones)