Yön hiljaisuudessa käynnistyi taival kohti kolmepäiväistä tapahtumaa, jossa integroiduimme naapuriyhdistysten kanssa kevätolumppialaisten sekä Mikkelin tietotekniikkayhdistyksen 30-vuotisjuhlan merkeissä. Mikkelistä matkaan starttasi seitsemän mittyläistä, kaikkiaan meitä oli 23. Sekä mennessä että paluumatkalla – täsmäjäsenhankintaa kansainvälisiltä vesiltä emme siis tehneet.

Olimme satamassa ajoissa, joten meillä oli aikaa nauttia odottelusta terminaalin loungessa. Ja jotta ei liiallista nautintaa tapahtuisi, sovellettiin konkreettisesti sanontaa ”punaviinista polvet paranee”. Vesillä nautimme menomatkalla aamupalabuffetin, joten Suomenlahti tuli ylitettyä siinä ilman varsinaista ohjelmaa.

Olumppialaisten kesälajit toimitettiin menomatkalla bussissa, kun olimme siirtyneet vieraalle maaperälle. Kisalajeissa pärjäämiseksi oli eduksi niin toimiva kynä kuin päättelykyky, sillä eteemme tuli ratkaistavaksi kaksi sudokua sekä sanaristikko. Sudoku on todellakin sovelma if…then päättelystä, joten tietoteknisesti orientoituneille harmaille aivonystyröille se oli helppoa kauraa – tai niin luullen herkästi vipuun vipsauttavaa. Joka tapauksessa kaikki joukkueet palauttivat nämä tehtävä liki samanaikaisesti. Tehtävien siivittämiseksi nautimme Tivian sponsoroimaa kuivattua puolukkaa sekä Esatkyn tarjoilemaa kehitettä, sikäli kun tehtäviin uppotuessamme ennätimme.

Pärnussa oli vasta varhainen kevät, puut eivät olleet edes hiirenkorvilla. Majoittuessamme selvisi, että käyttöömme oli varattu useammantyyppisiä huoneita. Huoneille kuitenkin yhteistä oli näkymä meren suuntaan, sekä joillekin lukuvalojen katkaisimen mysteerinen sijoittelu.

Paikanpäällä kisaorganisaatio suoritti ensin täsmävärväystä avustajakaartiin, jotta mistään kotikenttäedusta tai taustavaikuttamisesta ei tulisi jälkipyykkiä. Näin sitten järjestelyjoukot valitsivat tuuliolosuhteilta murretun maaston ja järjestivät kisatantereen huippukuntoon ja kisailijoitten lopputuunattavaksi. Kaikki joukkueet olivat suht ajoissa pihalla, tosin osin ”pihalla” siitä koskiko ohjeistus hotellin etu- vai takapihaa. Tällä kertaa urheilustadionia ei oltu buukattu käyttöömme, joten kokoontumispiste loogisesti oli jälkimmäinen.

Talvilajeista ensimmäinen oli kumparetikka. Matka määritettiin periaattella ”naisten euron päälle miehiltä kakskyt senttiä” ja muutoin myötätuulessa. Jokainen paikallaolija sai osallistua lämmittelykierrokselle, jotta joukkueille tarjoutui mahdollisuus taktikoida mahdollisimman optimaalinen kolmihenkinen edustus tähän kisalajiin. Huomattava kädenojennus siis.

Yksi tikoista oli ilmeisesti saanut siipeensä lämmittelyvaiheessa, koska sillä oli taipumusta ponnahtaa omille teilleen. Uusinta oli toisinaan lentoradaltaan sitten onnekkaampi ja toisinaan vähemmän, mutta onneksi harvemmin. Samoilla säännöillä ja samoilla pisteenlaskentakriteereillä kuitenkin mentiin, että ei siinä sen kummempaa. Kummallista kyllä, kumparetikassa ITKY oli ilmiömäinen ja veti kaulaa muihin nähden.

Toinen talvilajeista oli hankigolf… eiku hiekkasählygolf. Tämä kisalaji oli ratkiriemukas ja yleisöystävällinen. Radalla edettiin vaihtelevin strategioin. Ei ollut yhtä oikeaa tapaa, mutta aika nopeasti pelaaja sai tuta, että nostotyyliä käyttäen vastatuuli teki helposti tepposen. Samoin rantapuiston puunoksistosta ei myötäapua herunut.

Tässä kisalajissa selvä voittaja tasaisenvarmoin ottein oli MITTY. Myös ITKY näytti, että kolopallo olisi heilläkin hallussa. KYTKY piti kunniakkaasti perää suoriutuen tässä lajissa kolmanneksi. Taustatoimituksen saamien tietojen mukaan kärkijoukkueilla on saattanut olla reikäkorttien sijaan enemmän kokemusta reikäpallosta, joten voisiko puhua jonkinlaisesta kotikenttäedusta?

Kisan päätyttyä siirryimme takaisin hotellille. Hotellin terassilla ilta-auringossa olisimme viihtyneet illallista odotellessa, mutta vaativaiset asiakkaat asettivat hieman rajoitteita.

Viimein puoli kahdeksalta koitti Kaakonkulman olumppialaisten kahden ruokalajin illallisosuus. Alkumaljan pikkuruisista kuplista päättelimme, että korkeaa tasoa oli tiedossa. Alkuruokana tarjoiltiin naudan sydäntä tryffelimajoneesin ja marinoitujen poirkkanoiden kera. Pääruokana oli sian vatsaa ja aivoja olutkastikkeella palsternakkakreemin sekä savuperunavaahdon kera. Punaviinin valintaan oli tiettävästi ennätetty käyttää ulkopuolista ammattilaiskonsultaatiota, mutta valkoviinin onnistunut valinta ilmeisesti oli pohjautunut onnekkaaseen arpapeliin – sinänsä jo hyvin harkitusta valikoimasta, kun korkeatasoisessa ravintolassa vierailimme.

Viihdyimme ihan sisätiloissa ensimmäisen illan, mutta ainakin yksi matkalaisistamme ennätti bongata täyden kuun loistavan pilvettömällä yötaivaalla. Ja vastaavasti aamulla puutarhassa matkalaisia tervehti metsäkauris / bambi.

Seuraavan päivän ohjelma alkoi vapaavalintaisena bussiretkenä seuraavaan Baltian maahan. Pari mittyläistä irtaantui tässä vaiheessa kelkasta suunnaten omaehtoiselle kävelyretkelle Pärnun keskustaan. Aistimaan miljöötä sekä kenties hieman myös shoppailemaan mikäli sopivaa tulee vastaan. Toki sunnuntain aamupäivänä kuka tahansa vielä ehtisi keskustassa pyörähtämään, mutta silloin pienemmät putiikit pitänevät oviaan säpissä.

Puoli kuudeksi kokoonnuimme kabinettiin kuulemaan olumppialaisten tulokset. Kokonaispisteissä ei ollut kovin suuria eroja. Se kuitenkin selvisi, että tällä kertaa kaakonkulman kingiksi julistettiin ITKY, hopealle sijoittui MITTY, ja pronssia pokkasi KYTKY.

Palkintojen jaon jälkeen käynnistyi Mikkelin tietotekniikkayhdistys ry:n 30-vuotisjuhlaillallinen. Juhlavieraille tarjoiltiin lohta, kyyhkyä, sekä suklaisia asetelmia. Myös tämän juhlaillallisen juomapuoleen olimme saaneet ammattilaistason ulkopuolista konsultaatiota. Illallisen yhteydessä naapuriyhdistyksen muistivat meitä lämpimästi lahjoin sekä puhein. Näin ESATKYn edustaja meitä tervehti: ” Esatky onnittelee 30-vuotiasta Mittyä. 30 vuotta on kuitenkin pitkä aika ja kaikki tapahtumat eivät mahdu kerralla kenenkään päänuppiin. Mutta ei hätää! Kaikesta on otettu varmuuskopio ja tiedot löytyvät CD-rommista. Sieltä löytyy kaikki oleellinen. Tosin saattaa tulla lukuvirheitä tai huonoja bittejä. Kuitenkin nautonnollisia lukuhetkiä! ”

Juhlailta sujahti mukavasti, ja siinä ohella ehditiin rupatella GDPR:n vaikutuksesta, sekä kokeilla käytännössä älypuhelinten ääniohjausta. Varsin kätevää, jos kädet varsinaisesti olisi varatut. Keskusteltiin myös siitä, miten oleellista nykyään on yhdistysten olla esillä sosiaalisessa mediassa, ja kuinka profiloitua siellä. Mainittiinpa illan aikana myös, että tuloillaan olisi Tivian järjestämää koulutusta aiheesta.

”Tosi onnistuneet järjestelyt.” ”Hyvä reissu, hyvällä porukalla.” ”Kehityspäivät saivat uuden merkityksen.” ”Mukava reissu kaikkinensa”. Ei mikään ihme, että matkanjohtajamme sai kiitoshalit. Myös leppoisaa kuljettajaamme muistettiin.

Kiitos kaikille!
Reported by: Marko