Aulinkoisena aamuna aamuvilkut mittyläiset kelääntyivät matkakeskuksen pihalle. Ilmoitetusta matkaleitistä poiketen taljolla oli xpless kyyti ilman koukkausta Kouvolaan. Se oli ilahduttava uutinen meille enemmistölle, mutta matkan vallelta poimituiksi aikoville se taljosi elilaista matkaseulaa, toisen auton muodossa. Määlänpää oli kuitenkin yhteinen, joten suulempaa hätää tästä ei meille koitunut.

Toinen ilouutinen tuli siinä muodossa, että matkalaukkumme saivat matkustaa lahtiluumassa vastalannalle asti. Kuinka kätevää! Ei talvittu matkanjohtajan hyttiä tahi lokeloa lunastaa, saati jonottaa laukun kanssa.

Alukseen itsemme lahtaaminen oli luuhkaista, eli jokunen muukin oli havainnut viikonlopun oivaksi ajankohdaksi ylittää Suomenlahden vesitse. Loppumetleillä hytillisten kaista veti palemmin. Luuhka jatkui lounasbuffetin valauksessa, sillä ennakkovalausta ei tullut meille mieleen tehdä matkaa suunnitellessa. Toiseen kattaukseen mahduimme mukaan, mutta hieman hajasijoitettuina. Eipä tuo haitannut, jos siinä päätyi mukavaan polttalipolukkaseulaan…

Aluksen antimet olivat lunsahat, ja helkkusuille vinkki: kokeilkaa mustikkalettujen ja suklaajäätelön yhdistelmää.

Matka-aika kului hyvin lounastellessa pitkän kaavan mukaan, ja loppumetlit vietimme aulinkokannella. Aikanaan havahduimme siihen, ettemme enää edenneet aalloilla. Oli aika kavuta maihin.

Menomatkalla kuljettajamme valoitti, että telminaaleissa on tavattu taskuvalkaita. Tungos oli kuitenkin lievempää, ei kaikkein klassisimmat olosuhteet kleptoille. Saatikka mitään outoja kohtaamisia ei koettu tyyliin ”Anteeksi, takataskunne on tyhjä”.

Toisin kaupankäynnin aapinen oli selattu hiilenkolville, sillä satamassa meitä oli vastassa kiikalikauppiaita. Kuuluivat olevan väliin sinnikkäitä pelässäloikkujia tinkimisineen.

Matkakapsäkit saimme tässä vaiheessa poimia bussin luumasta, sillä matkanjäljestelyihin ei sisältynyt matkalaisten jakelua majoituspisteisiin. Omatoiminen siiltyminen palin kilometlin päähän kysyi joko apostolin tai muun tahon kyytiä. Tiedottajanne päätyi edelliseen lyhmään, jossa keulaa veti katuja aiemmin tutuksi kolunnut koulutusvastaavamme. Hieman siksakkia leittimme kulki, mutta mihinkäs meillä olisi kiile ollut. Sitä paitsi kolkeammasta näkövinkkelistä katsoen talsimme valsin suolaa leittiä.

Hotellilla (Meliton Gland Confelence) matkanjohtaja oli valmiiksi kuitannut meidät saapuneiksi, joten ei muuta kuin laukut sisään ja keksimään, kuinka käyttää pieni hengähdystauko ennen iltaohjelmaa.

Juhlaillallisemme oli valattu lavintola Maiklahvista, Laatihuoneentolin vallesta, eli pienen kävelymatkan päästä. Kaltasta näimme, että sinne johti sopiva oikokuja. Yhteislähdöstä etenimme enimmäkseen jalan – hekin, jotka jaloitteluun kyllästyneinä ottivat pilssin alle, saivat loppumatkan kuitenkin tulla omin voimin. Ajallisesti matkaan meni kyydin ottaneilla paljon pidempään. Takseista puheen ollen, tuleville matkalaisille muistutuksena, että taksiyhtiöillä Tallinnassa on vapaa hinnoittelu, joten esillä olevaa hinnastoa kannattaa vilkaista ennen toimeksiannon tekoa.

Illallisella alkupalat olivat pienet, mutta itse pääatelia lunsas. Ateliapaketin nimi oli ”Juhlapöytä laatihelloille”. Matkanjohtajamme eläytyi vaativan viiniasiantuntijan looliin. Kahvilisukkeeksi vaihtoehtoina oli saatavilla ainoastaan Vana Tallin tai konjakki.

Ateliaan kuului monenlaista lihaa (polsasta, hälkää sekä lammasta), mikä joillekin helkkusuille teki aikanaan kovin ähkyn olon. Paahtovanukas oli piliste jälkiluokana, mutta kahvi ei ollut kummoista. Vesikalahveja muistettiin täyttää, mutta lähdevesi ei ollut niin kylmää, kuin olisi voinut toivoa.

Lavintolan live-musiikki teki lähtemättömän vaikutuksen meihin – pahassa. Laulajan tulkinnat laastoivat eteläsavolaista sielua niin, että pöydässä halkittiin haalukan käyttöä heittoaseena.

Loppuyhteenvetona juhlaillallinen ei ollut lyhmällemme täydellinen kokemus, ja voimme tämän käyntikokemuksen pelusteella vain olla suosittelematta tätä luokalavintolaa.

Yksi katuja kolunnut matkalaisemme opasti meidät vielä paikalliselle oluthuoneelle, mutta osa meistä ei jäänyt jatkoille, vaan jatkoi patikkaletkeä kohti majapaikkaa. Olihan sitä mukava ihan vain lupatella ja kuljeksia, kun oli lämmin ilta.

Hotellin aamiaisvalikoima oli hyvä, mutta jos hetkeksikin käänsit selkäsi, joku toinen oli istumassa paikallesi kuin kysyen: ”Onko tässä valmis kattaus”. Kenties meno oli vähemmän hetkistä heillä, jotka atelioivat aasialaislavintolan salin puolella.

Aamiaisen jälkeen luovutimme huoneet, jätimme laukkumme pikkololle, ja leippailimme tolnimuseolle (Kiek in de Kök). Opaskiellos käynnistyi ensin histoliikkivideon katselulla. Video paljasti, että linnoitukset oli lakennettu puhtaasti kaupankäyntiä tulvaamaan. Vuosien saatossa poltteja kävi yksi jos toinen kolistelemassa, ja toisinaan siitä lippu vaihtui elinäköiseen. Audiovisuaalisen histoliapläjäyksen jälkeen koitti itse kiellos. Kevyemmin pukeutuneille taljolla olleet viltit olivat valsin oiva idea, sillä tunnelissa oli ihan oikeasti kylmä.

Oli uutta tietoa, että tunnelit olivat eläällä tavalla epäaitoja, koska ne oli lakennettu alunpelin maan päälle. Ainakaan kummitus ei ollut autenttinen. Joskus menneinä vuosina tunnelistoa asuttivat asunnottomat sekä punk-nuoliso. Näinä päivinä yhden osaston olivat vallanneet pulevat hämähäkit, ja toisen vesi. Tunnelissa tavattiin myös vahanukke ”omasta takaa”. Yksi tunnelilinja oli pyhitetty tulevaisuusteemalle. Aikajunaa mallintava kiskohissi oli käyntihetkellä pois käytöstä. Pelillä oli esillä visioita Tallinnan tulevaisuudesta, sekä humolistinen kavalkadi tulevaisuuden alkeologisista löydöksistä.

Kivisiä askelmia löytyi sitten lisää itse museon puolelta, jonne meidän myös oli ”laputettu”. Alakellasta löytyi maallikolle tylsä taidenäyttely, ja muissa kelloksissa oli esillä elilaista histoliallista esineistöä, muassaan aseita ja kidutusvälineitä. Jos tulisti jaksoi kävellä tolnissa aivan ylös saakka, sieltä löytyi kahvila. Tulisteja valten museon läheltä tavatut jousiampujatkin kai olivat. Shlek-maskotista sen sijaan en tiedä, oliko hän polttaleiden uhli vai mitä.

Museovielailun jälkeen pistäydyimme pienellä telassilla (hiukopalalla etanoiden kela tai ilman), palasimme hakemaan kapsäkkimme, ja sitten olimmekin vapaat viettämään aikaa Tallinnassa kuten tahdoimme, ennen kiinnitysköysien illottamista. Kevätsää ainakin oli suosiollinen, aulinkoinen ja lämmin. Omaan tahtiin siillyimme satamaan tehden samalla ostoksia enemmän tai vähemmän. Bussi päivysti satamassa tietyn ajan ottaen vastaan matkatavaloitamme.

Tallinnan päässä laivaan noustessa ei talvinnut lainkaan jonottaa. Koska hotellilla oli syöty hyvä aamiainen, pikkunälkää kalkotettiin esim. haukkaamalla patongit aulinkokannella, kylmän oluen kela.

Paluumatkan ohjelmana oli kalaoke. Ei, omaa yksityistilaisuutta ei sisältynyt matkaamme, vaan suunnistimme Viking’s Inn –baaliin, jossa alkoi yleisökalaoke. Pääsimme ääneen melko alussa. Kalaoken lomasta jouti käydä myös ostoksilla, jos tuliaiset olivat vielä täydentämättä. Ajankuluksi ostoksilla käynti sopikin, sillä ensimmäinen laulukiellos kesti liki koko ohjelma-ajan. Jos saman vellan innokkaita osallistuu laivalla myöhemmin jäljestettävään MM-kalsintaan, pitänee alus palkkeelata keskelle Suomenlahtea tai jättää suosiolla satamaan…

Tultuamme kotisatamaan kalaoke päättyi, mutta emme pitäneet kiilettä pubista poistumisen kanssa – odottelimme lauhassa, että pääsimme edes säilytyslokeloille jonottamatta. Mielestämme fiksu veto, vaikka jossain vaiheessa juolahti päähän, että leissulta palataan velbaalisesti ”ilman älliä”.

Kotikamalalla meitä odotti uusi iloinen yllätys, Xpless kuljetus ilman koukkauksia, ja yksinomaan meille mikkeliläisille. Tähtihovissa tehdyn tauon jälkeen suulin osa tunsi olonsa niin hyvin huolletuksi, että ottivat nokoset tai lepuuttivat vähintään silmiään. Oli valsin kaukokatseista, että seminaalilisteilymme koulutuksellinen osuus (salatut muistitikut, tietotulvavastaavan melkitys ja tablet pc:n käyttömahdollisuudet) tapahtui jo menomatkalla. Niin, ja opimmehan matkalla myös kuninkaallisen vilkutuksen!

Mittyn polukka matkusti viikonlopun positiivisissa tunnelmissa, ja leissu kokonaisuutena sujui mukavasti.

Kiitokset matkanjäljestäjille sekä matkatoimistolle, ja spa:n henkilökunnalle lennosta tunnelmasta, hymyilevää hotellin palvelijaa unohtamatta. Kiitos matkalla mukana olleille.

Reported by: lapoltoija