Oli arjen katkon aika: Mittyn pelipakettiin kuului 1 jäähalli, VIP-sisäänkäynti takapihan puolelta, vapaavalintainen istumapaikka, ja huolinta (olut/korvapuustikahvit) ennen ottelua sekä ensimmäisellä erätauolla. Illan ohjelmassa kotijoukkuetta vastassa olivat Jokipojat Joensuusta. Kovin merkittäväksi ei peliä valtakunnassa ennakoitu, sillä yleisö oli melko vajaalukuinen.

Jokipojat vaikuttivat ensin reilulta joukkueelta, sillä he eivät iskeneet Jukureiden vaihdon ollessa vielä kesken, mutta jostain syystä he ajautuivat välillä penkille pikku kakkosen säestyksellä. Jopa kaksin kappalein. Näennäisesti Jukurit hallitsivat ottelua, ja yritystä oikeasti olikin, sillä kiekkoa kuritettiin kohti pömpeliä 48 kertaa, mutta onni ei ollut kotijoukkueen matkassa. Suloisesti tolppaan kilahti, toteais joensuulaisten maalivahti. Yleisö sai ”kuunnella Tomppaa” vain kerran, mutta eläytyessään liikuntaa senkin edestä.

Jääkiekko on tiimityötä siinä missä it-alan työtkin. Vaikka laidan ulkopuolelta on helppo arvostella, minua surettaa se, että hyvät tilaisuudet jätetään käyttämättä informaation kulkemattomuuden takia – kun ei olla riittävästi läsnä. Pelaajilla tosin vaatimukset ovat kovemmat – maksimissaan on vain kaksi sekuntia aikaa – ovat he sitten jäällä tai Pleikkarin äärellä. ”Oikeissa” töissä elämä ei ole yhtä kiireistä. Vai onko?

Reported by Marko