Miten määritellä seminaari? Menomatkalla linja-autossa ennen lentokentälle saapumistamme jaoin matkalaisille kyselylomakkeen, jonka tarkoituksena oli antaa ideoita ja pohjustusta risteilymme toiminnakehittämisseminaaria varten. Lomakkeet sai palauttaa sitten myöhemmin kenelle hyvänsä matkalla mukana olleelle johtokunnan jäsenelle. Tällaisessa jakelussa myös varakappaleilla oli kysyntää, mihin johtokunta saa vastaisuudessakin varautua. Palautetuista lomakkeista kaikki oli täytetty, mikä on hienoa – mittyläisten päät eivät ole tyhjiä. Palautusastetta kun vielä saisi parannettua… mutta tulihan viesti perille suullisestikin itse seminaarissa.

Seminaarin anti oli onnistunut johtokunnan kannalta, sillä osallistujilta tuli palautetta. Viime aikoina Mitty ei ole tunnetusti panostanut koulutustoimintaan, mutta kyse on ollut siitä, ettei koulutuksen ole haluttu menevän itikoiden ampumiseksi haulikolla. Seminaarin ansiosta saimme viimein ajantasalle tiedon siitä, millaista koulutustoimintaa Mittyn haluttaisiin järjestävän.

On vaikeata löytää mahdollisimman monia tukevaa koulutusaihetta. It-maailmaan liittyviksi koulutusaiheiksi ehdotettiin tietoturvaa sekä Word/Excel-intensiivikurssia, mutta eritoten toivottiin ei suoraan tietotekniikkaan liittyviä aiheita. Näitä olivat muunmuassa työssä jaksaminen, luovuus, itsensä tunteminen, sekä ruokailutapakulttuuri. Lisäksi koulutustilaisuuden ehdotettiin olevan kytköksissä ulkoiluun.

Keskustelimme myös Mittyn toisesta tukipilarista, vapaa-ajantoiminnasta. Ensinnäkin saimme kiitosta, että yhteistä toimintaa on olemassa. Vapaa-ajanvietto on ilmeisesti kuitenkin kallistunut yksipuoliseksi, koska seminaariväki toivoi lisää liikunnallisia tapahtumia. Palloteltuja ehdotuksia olivat yritysten väliset sähly- ja lentopallo-ottelut, kuntotestit, pyöräretket esimerkiksi Ollinmäen viinitilalle, ja elämysreissut. Luontoretkiä janottiin myös lisää. Ei-liikunnallisia ehdotuksia vapaa-ajantoimintaan olivat teatterimatkat lähikaupunkeihin.

Risteilyistä sai kannatusta sellainen vaihtoehto, jossa on yhteinen illanvietto Tallinnan puolella, yöpyminen, ja seuraavana päivänä vielä jokin vierailukohde ennen paluuta laivalle ja Suomeen. Risteilyistä perinteisin on tietenkin ollut seminaariristeily Heimariin, ja se haluttiin ehdottomasti säilyttää. Sen seminaariosuuteen kuitenkin vaadittiin panostettavan enemmän, kuitenkaan ryhmätyöskentelyä pois pudottamatta. Kahtena edellisellä kerralla osanottajat arvottiin pieniin ryhmiin ratkomaan ryhmätehtäviä, ja tähän tapaan oltiin tyytyväisiä.

Mikäli Mitty lähtisi järjestämään matkaa jollekin it-messuille, olisi kohde valittava hyvissä ajoin, jotta yritykset ehtisivät sponsoroimaan matkaamme, ja yhdistyskin ehtisi säästämään siihen varoja. Viimeisin tähänastinen messumatka oli tutustuminen Pietarin tietotekniikkamessuihin 90-luvun puolivälissä.

Kyselylomakkeessa kehuttiin olleen hyviä kysymyksiä, mutta johtokunta sai ehdotuksen laatia sellainen gallup, jonka lomakkeessa on arvosteluasteikko. Tämä pohja sitten pidettäisiin tallessa ja kysely toistettaisiin ajan kuluessa, jolloin kulloinen Mittyn johtokunta näkisi, mihin suuntaan jäsenten mielestä yhdistyksessä ollaan menossa.

Toiminnankehittämisseminaarin päätteeksi laivan kapteenin oli tarkoitus esitellä ryhmällemme aluksen tietojärjestelmiä, kuten navigointijärjestelmää, mutta hän ikävä kyllä joutui perumaan esittelyn huonon sään vuoksi. Emme olleet Karibianristeilyllä kuten lentokentälle menosta olisi voinut päätellä, vaan seilasimme kotoisasti Suomenlahden sumuisilla aalloilla.

Risteilymme puitteina toimi M/S Cinderella, ja kyseessä oli viikonloppulähtö la-su 12-13. tammikuuta. Illan osalta meillä oli yhteisenä ohjelmana ainoastaan ruokailu, ja aiemmasta kokemuksesta viisastuneena olimme valinneet myöhäisemmän kattauksen, jolloin saatoimme rauhassa nauttia hyvästä ruoasta ja juomasta pidemmän kaavan mukaan.

Keskiyön lähestyessä kokoonnuimme laivan tanssipaikkaan seuraamaan Puolikuu-bändin esiintymistä. Heitä ennen iltaa oli tanssittanut Avenue 7, ja täytyy todeta, että parketilla oli tungosta. Laivalta ei löytynyt kaikkien matkalaisten makuun sopivaa musiikkia, mutta kuitenkin aikaa saatiin vietettyä niin, että viimeinen meistä kömpi nukkumaan vasta kello 07:20. Aamiaiselle menon kukin porrasti sitten oman makunsa mukaan.

Aamiainen varmasti kuitenkin maistui kaikille, koska osanottajat olivat pirteänä kello 11, jolloin aloitimme seminaarin. Kokoushuoneita vain oli buukattu meille kahtena kappaleena, Fintekin ja Mittyn nimellä, mutta no hätä – mittyläiset osaavat aina perille. Muuten, jollei seminaariamme olisi ollut, niin pahoin pelkään, että joku olisi kavaltanut allekirjoittaneen laivan ”look a like”-karaokekisailuun. Tai sitten vaan potkinut mukaan. Emme tiedä, millaisia imitoinnit olivat olleet, mutta sen ehdimme seminaarin jälkeen nähdä, että voittajaksi oli selviytynyt mies, joka oli tällätty Anita Hirvoseksi laulamaan ”De va kukku de”:a!

Mittyssä on kuulemma hyvä henki (ilmeisesti matkalle Finnetin sponsoroimat ksylitolit auttoivat – ei henki haise), ja jäsenlehtiin on oltu tyytyväisiä. Kuitenkin ihmisiin tutustuminen on ollut parasta Mittyssä. Olemalla jäsen Mittyssä on mahdollisuus kuulua tähän sosiaaliseen verkostoon, ja toivottavasti myös uusia kasvoja tulee rohkeasti mukaan aktiiviseen toimintaamme. Paluumatkalla kukin mukanaolija vuorollaan kertoi linja-auton mikrofoniin kuka oli, miten oli tietotekniikan pariin sotkeutunut, ja miten kauan oli ollut Mittyssä mukana. Idea oli varsin hyvä, koska siten sai kokonaiskuvaa porukasta. Esittelykierros olisi voinut toki olla jo matkan alussa, mutta hyvä näinkin. Pidetään mielessä seuraavaa kertaa varten.

Seminaariterveisin, Marko