”Aikarauta näyttää kohta lähtöä, mutta missä kaikki luuraa? Haa, te olittekin lämmittelemässä Nuijamiehen alabaarissa!” Hieman kummastelimme sitä, etteivät kaikki ilmoittautuneet ilmaantuneetkaan kyytipaikalle. Ei Mikkelin torin pitäisi niin iso olla, jotta taksiasema olisi uusilta mittyläisiltä hukassa, saati vanhoilta…

Taksit heittivät meidät kauniin jouluisesti valaistun Kenkäveron Ruustinnan pihaan, mutta joulutunnelmaa ei ihan aatoksistamme vielä löytynyt, sillä jouluun oli vielä pitkä matka. Pitkänmatkalaiset ja muut omia polkujaan kulkevat osasivat myös perille, joten lupaavalta osanotto näytti. Taksinkuljettajat olivat joutuneet aloittamaan ylimääräisen vuoron tavallista aiemmin: vilkas pikkujouluaika oli jo käynnistynyt.

Ulkokamppeet naulaan ja sitten pujottelimme yhteen Ruustinnan kamareista, joka oli varattu meidän kokoustilaksi. Pääsalissa terveydenhoitoalan väki vietti intiaaneiksi ja lehmipojiksi tälläytyneinä iltaa, ja kuinkas ollakaan, osa meistä eksyi ensin heidän joukkoonsa istumaan! Ilmeisesti he yrittivät värvätä meidän joukkoihin tietotekniikkapainotteisia sairaanhoito-opiskelijattareita…

Meitä mittyläisiä oli paikalla niin sankoin joukoin, jottemme mahtuneet edes samaan kuvaan. Itse syyskokous oli nopeasti käyty läpi, sillä yksikään johtokuntaan esitetty henkilö ei kieltäytynyt kunniasta ja puheenjohtajuudestakaan ei tarvinnut tapella. Ensi vuoden toimintasuunnitelma oli muutoin aiempien vuosien kaltainen, lukuunottamatta sitä, että syysolumppialaisten sijaan tulemme järjestämään kevätolumppialaiset sekä tammikuussa toiminnankehittämisseminaariristeilyn. Kokouksen virallisen osuuden jälkeen julkistimme Mittyn uuden logon. Yritimme arvuutella, mistä logon kehä oli saanut muotonsa, mitä sen oli tarkoitus kuvastaa, mutta kukaan ei sitä arvannut. Johtokunta oli siis tehnyt loistavan sisäpiiri-keksinnön.

Kokouksen jälkeen siirryimme Ruustinnan toiseen päähän ruokasaliin, jossa meitä odotti katettu joulupöytä. Smalltalk-seisoskelun seuraksi saimme glögilasit ja istuuduimme sitten pöytään tyttö-poika-tyttö-poika -periaatteella. Mahtoi olla ulkopuolisin silmin huvittavaa, kun 14 mittyläistä tuijotti tuikkua! Opimme myös uutta aluslautasten käytöstä: sille ei ruokaa ollut tarkoitus latoa, sillä tällöin suupielestä roikkuva aluspaperin riekale olisi epäesteettinen näky.

Seisovasta pöydästä noudimme alkuruoan, lämpimän jouluruoan ja jälkiruoaksi hyytelökakkua. Santsaukseen emme oikein intoutuneet, liekö myöhäinen ajankohta syynä. Aterian päätteeksi nautimme kahvit konjakin kera.

Ruokailun jälkeen oli vuorossa pikkujoululahjojen jako. Varsin proosallinen pukkimme pisti pystyyn 3. asteen kuulustelun: jokaisen lahjansaajan tuli tilittää – ei illalliskortin hintaa vaan – kuinka hän oli vuoden aikana henkisesti kasvanut, kehua jotakuta lähimmäistään, tai verrata edellistä pikkujouluvuotta nykyiseen. Pääteemat liikkuivat vastauksissamme välillä ”Viime vuonna olimme onnellisia kun pukkia ei ollut” ja ”Tänä vuonna pukki on parempi”.

Tämän vuoden trendipikkujoululahjat olivat copyright-liina sekä Harry Potter -vieroituslaastarit. Kinnaskraka oli myös käytännöllinen: jos tytöt käyvät liian kuumina jatkoilla, niin krakan hopeanharmaan puolen voi kääntää esille. Kävikö sitten loppuillasta näin, siitä eivät reportteri-tontut kuitenkaan raportoineet.