Matka Tallinnaan

Helmikuun 9-10. päivä teimme retken Tallinnaan 27 Mittyläisen voimin. Tarkoitus oli alunperin tehdä edellisvuotena pitämättömät pikkujoulut korvaava yhdistetty koulutus- ja virkistysmatka, mutta laivalta emme saanetkaan varattua koulutustiloja. Muutos sisältöön tuskin kuitenkaan aiheutti suuria pettymyksiä. Maukkaiden sämpylöiden, virvokkeiden sekä elokuvien siivittämänä lähdimme matkalle perinteisestä paikasta. Lähtöpuheenvuorossaan puheenjohtajamme muisti kohteliaasti myös niitä ulkopuolisia, jotka olivat eksyneet samaan matkatoimiston bussiin. Tulevat tilastot näyttäköön, toiko hauskanpitomme lisää jäseniä.

Kouvolasta otimme lisätäydennystä (ei, ei sentään niitä), ja Elimäen Alppiruusulla pidimme tauon. Satamassa passintarkastuksen jälkeen olimme kuin sillit sumpussa ennen pääsyä laivaan. Odotusaulan baari oli saanut varmasti maksaa jonkin verran bisnespaikastaan, mutta monopoli kannatti. Arvatkaa muuten, kuinka monta Mittyläistä tarvittiin hoksaamaan, että infolehti oli kaksikielinen käännettynä nurin?

Viimein M/S Meloodia otti meidät vastaan. Päästyämme hyteille alkoi siunailu tilan runsaudesta. Kateelliset silmäparit kurkkivat siihen hyttiin, johon lisätila oli saatu heivaamalla pöytä joskus minne lie. Vain arvata saattaa millaista olisi ollut alemmilla kansilla. Hyttien vessat olivat myös elämys, sillä niissä kirjaimellisesti aukesi kokonaan uusi maailma. Joillakin meistä oli tietystä vessasta kyllä myöhemmin moitittavaa, kun ovenraosta suihku oli kastellut hytin kokolattiamaton. Saa nähdä, pitääkö hyttien ajoittainen kuumuus mahdolliset homepöpöt loitolla. (Lisälämpöä löytyi tarvittaessa myös saunan lauteilta.)

Heti satamasta lähdön jälkeen kokoonnuimme yhteiseen pöytään illalliselle. Ikävä kyllä kaksi meistä ei mahtunutkaan samaan pöytään! Tieto osanottajamäärästä ei ollutkaan kulkeutunut Mikkelin konttorilta laivalle asti, joten laivan henkilökunta ei ollut osannut varata meille tarpeeksi tilaa. Onneksi läheltä löytyi tilaa, joten epäonnisimpien ei tarvinut jäädä sentään seisomaan. Ruoka maittoi kaikille (joillekin jopa punkeroon oloon asti) ja palanpainikkeeksi yhdistyksemme tarjosi myös kaksi ruokajuomaa. Kattausaika oli kuitenkin lyhyt, joten meitä jouduttiin hätistelemään pois.

Ruokaperräisten tai muiden aktiviteettien jälkeen tapahtui porukassa isojako: Toinen joukkue ryhmittäytyi yläkerran ravintolaan ikuistamaan itseään, ja toinen joukkue marssi lippuluukulle ostamaan tiketit Erotic Show’hun. 35 mk:n hintaan nähden show oli kovin vaisu, ja performanssitaiteilijat lähinnä vikittelivät lisärahaa tangoihinsa. Mittyn naisedustus pyysi myös huomauttamaan, että epätasa-arvoisuudessaan show ei tyydyttänyt heitä.

Keskiyöllä laivan teemaravintolassa pyörähti käyntiin pieni karaokekisa, ja sinne ryhmittäydyimme pienellä porukalla. Jaettu ensimmäisen sija ja huikeat (!) palkinnot – 10 mk:n toffeerasia ja laivayhtiön risteilylahjakortti – menivät yhdelle meistä.

Aamiainen ei maittanut kaikille, mutta silminnäkijän mukaan yhdelle laivan matkustajalle juustoviipaleet kyllä maistuivat – ympärilleen vilkuiltuaan hän sulloi niitä povitaskuunsa! Maihin nousimme tipoittain ja hajaannuimme kaupungille kuka mitenkin. Keskusta oli lyhyen kävelymatkan päässä, joten ominkin voimin pääsi ihmettelemään Tallinnan menoa. Satamasta lähti busseja keskustan kautta Mustamäen kauppahallille, ja Tallinnan 10-20 taksiyhtiöstä kolme sai ottaa matkustajia satamasta. ”Pimeät taksit” eivät kuitenkaan säännöistä välittäneet.

Mustamäen kauppahallilla oli myytävänä enimmäkseen vaatteita. Vähän väliä oltiin kyllä tyrkyttämässä myös musiikkia ja playstation-pelejä. Koska eräänkin myyntiluettelon musiikki-CD-levyjä olisi saanut paikalle hetkessä vain kännykän soitolla, kuulosti aivan siltä, kuin piraattia olisi ollut kaupan. Silminnäkijän mukaan CD-levyjä tuotiinkin paikalle takin alta vilauttamalla. Eräässä myyntiteltassa jopa kysyttiin Mittyläisiltä, haluaisivatko he musiikkia alkuperäisinä tai piraatteina.

Tuo lauantaipäivä oli ollut huono kauppapäivä ainakin yhdelle villapuseroihin erikoistuneelle myyjälle. Ehkä se on sitä, että suomalaiset osaavat muuallekin ostoksille. Ehkä on syytäkin, sillä esimerkiksi Mustamäen apteekin hinnat ovat muita Tallinnan apteekkien hintoja korkeammat vain turistirysäaseman vuoksi. Entä vastaako laatu hintaa? Paikallinen opas varoitti, että Mustamäen tupakka on peräisin Puolasta, eikä hän voinut sitä suositella. Hän muuten tiesi kertoa, että Mustamäen kauppahalli on aiottu siirtää aivan sataman kupeeseen. Loistoidea – suomalaisen turistin ei tarvitse eksyä edes keskustaan asti!

Aika lähellä satamaa sijaitsee myös Merekeskus, mutta se on Mustamäkeä ahtaampi ja kuulemma täten taskuvarkaitten suosiossa.

Kaupungilla kierrellessä tuli hiuko, ja kun porukan eväskassissa oli vain vodkaa ja Rennietä, niin suunnistimme syömään hyvään ja edulliseen suomalaisomisteiseen ravintolaan. Sveitsinleike esimerkiksi maksoi jotain 26-30 mk:n välillä. Paikan sijainti jäi kyllä hämäräksi, sillä ajoimme sinne vanhan köyhälistöalueen kautta. Kiinteistöt olivat matkan varrella päässeet rapistumaan, koska kaikilla omistusoikeuden takaisin saanneilla ei ole varaa kunnostaa niitä. Laki kuitenkin ei salli purkaa näitä rakennuksia.

Lopulta tulimme iltapäivällä takaisin Tallinnan satamaan kukin omia polkujaan – osa meistä muunmuassa romanttisesti vossikalla. Passintarkistuspisteiden aukeamista sai jälleen jonottaa, mutta jono soljui sitten niistä hyvin läpi.

Paluumatka laivalla kului nopeasti esimerkiksi shoppailemalla Tax Free -myymälässä. Karaokeakin olisi ollut tarjolla. Lauluosanottoa ilmeisesti jäätiin kaipaamaan, mutta pienellä odottelulla viimeisetkin Mittyläiset saatiin karaokebaarin puolelta bussiimme. Tiedoksi muuten, että jos haluatte kokeilla tullitarkastuksen kohteeksi joutumista, niin kuljettakaa useamman hengen matkatavaroita samalla kärrillä!

Paluumatkalla emme pysähtyneet muualla, kuin Elimäellä. Alppiruusun kaksipuoleinen kassalinja toki veti hyvin, mutta ikävä kyllä hinnat olivat esillä vain toisella puolella. Siitä miinus kahvilalle. (Ja jos kriitikoksi oikein ruvetaan, niin lisämiinukset tulevat rikkinäisestä wc-kopin lukosta ja lavuaarista irrallaan olevasta hanasta.)

Bussissa jakaannuimme ”selvästi” kolmeen ryhmään: ensimmäinen kolmasosa otti univajetta takaisin, toinen ryhmä keskittyi videon katseluun, ja kolmas porukka aloitti tuhoamaan tax free -ostoksia ja pohtimaan laitetaanko firmalla sauna lämpiämään vai mennäänkö tyhjentämään Amin baarikaappi. Toki pysyimme myös henkevällä asialinjalla ja vaihdoimme seuraleikki-ideoita.

Reissu jätti jälkeensä hieman väsyneen mutta matkaan tyytyväisen Mittyläisjoukon. Koulutusosuus jäi tilan puuttuessa pois, mutta silti matka päihitti pikkujoulut mennen tullen. Kiitokset kaikille osanotosta, ja pysykää vastaisuudessakin kuulolla! Kyllä kannattaa olla Mittyläinen!