etusivu | johtokunta | tapahtumat | toiminta | yleistä | liittyminen | palaute

SEMINAARIRISTEILY

"Siellä ei sada. Ei ole koskaan satanut, eikä sada tälläkään kertaa". Näin julisti puheenjohtajamme, mutta luontoäitiä ilmeisesti oli joku kuuro lomittamassa, sillä satamassa lainehti - myös kannella. 34 ilmoittautuneesta retkeläisestä muutama jäi tulematta luultavasti juuri kostean kelin takia. Osa meistä mittyläisistä tuli satamaan suoraan tien päältä, mutta lähtöä ei tarvinnut pahemmin viivästyttää. Koko konkkaronkka kapusi Jaarilin sisätiloihin, ja matka alkoi haitarin sävelin.

Retkeläiset jaettiin pelikorteilla arpoen perheiksi ratkomaan seminaaritehtäviä, jotka matkalaisille esitteli yhdistyksemme koulutusvastaava. Tänä vuonna oli seminaarin teemana vuoden -86 atk-sanasto, mitä tentattiin kolmessa osiossa. Ensimmäisessä hahmotuskykyä kysyvässä osiossa piti joukkueiden täyttää sanoista puuttuvat kirjaimet, toisessa osiossa koota järkeviä yhdyssanoja, ja kolmannessa järjestellä sekoitetuista kirjaimista oikeat sanat.

Tehtävät pisteytettiin tavalliseen tapaan piste per oikea sana, mutta mikäli joukkue keksi "oikeasta" vastauksesta poikkeavan, mutta hyväksyttävän ehdotuksen, niin se palkittiin bonuksilla. Etenkin jos ehdotus oli hyvin perusteltu. Kuitenkin mikäli joukkueen vastaukset osiossa olivat identtiset juryn vastauksien kanssa, niin sellaista mielikuvituksettomuutta rankaistiin roimilla miinuspisteillä. Pitihän pienelle taktikoinnille antaa sijaa.

Seminaarijuoman voimin perheet saivat ratkoa tehtäviä lähes koko menomatkan ajan. Seminaarin antina ehdotettakoon sanastolautakunnalle, että esimerkiksi seuraavat ajan hermolla olevat atk-sanat täydennetään sanastoon:

VIRINÄSÄÄRI, SUUSEKSILASKENTA, RIESAMAA, NUUTUA, VALOKETJU, ILOKITKA, UUNIKALA-ATERIA, SUURIKUOLARIESKA.

Seminaaritehtävistä suoriutui hännän mitalla kirkkaimpaan kärkeen apinaperhe. Perässä tulivat cats, perhe porsas, team norsut (suuri, raskas ja älykäs! -kommentoi joukkue), ankat sekä perhe haukku. Erikseen kunniamaininnan arvoiseen seminaarisuoritukseen joukkueista ylsivät apinaperhe, ankat sekä cats.

Jaarlin saapuessa Heimarin rantaan sade taukosi, ja laiturilla meitä odotti lokkiemon munakattaus. Olimme kuitenkin talon runsaamman kattauksen kannalla. Saunavirvokkeita emme tällä kertaa jättäneet viileään rantaveteen, vaan veimme ne saunalle, sillä rannalla oli ylen vilkasta. Emmehän olleet sponsoroimassa muiden sauna-iltoja.

Ruokailun jälkeen oli vuorossa ensimmäinen kilpailulaji, kananmunan heitto. Neljä 2 hengen joukkuetta (joita ei tarvinnut edes potkia kasaan) heittivät toisilleen munaa lentopalloverkon yli. Kullakin heittokierroksella heittäjät ottivat askeleen taaksepäin, ja tätä jatkettiin niin kauan, kun heittoväline pysyi ehjänä. Ja lujaa tekoa nämä paikalliset maalaismunat tuntuivat olevan, koska pysyivät ehjänä maahankin pudotessaan! Jury oli kyllä harkinnut laittaa tarjolle sekä raakoja että keitettyjä munia, mutta rehti ja raaka peli sai voiton.

Toisena kilpailulajina olisi ollut pieni sokkorakennusprojekti "maanmittaushallituksen" nimeämälle alueelle, mutta inhimillisistä syistä laji keskeytettiin heti alkumetreille. Puun alla kyllä me sivustaseuraajat olisimme voineet pitää jälleen puhjennutta sadetta, mutta olimme armollisia. Siirryimme sisätiloihin saunarakennukselle.

Kussakin lajissa joukkueet muodostettiin erikseen, jotta jokainen retkeläinen pääsi/joutui osallistumaan. Kolmantena lajina oli "oravan häntä". 3-henkisessä joukkueessa yksi oli orava, jolle silmät huiveilla peitettyinä apurit solmivat tietyssä aikarajassa narunpätkistä mahdollisimman pitkän hännän. Langat olivat hieman eri mittaisia, ja niitä sai solmia vain yksi pätkä kerrallaan. Orava ei saanut osallistua itse sitomiseen, mutta hän sai opastaa sokkoja apureitaan. Tämä laji oli yleisölle hauskaa seurattavaa.

Neljäntenä, ja samalla illan viimeisenä, kilpailulajina oli kossumakkaraviesti. Kukin viestinviejä sai kämmenselälleen sinappia, ja sen painikkeeksi kossulla täytetyn lenkkimakkaran. Tyyli vaihteli hotkimisesta naatiskelluun.

Sitten saunottiin, miehet miesten puolella ja naiset naisten puolella. Miesten saunan puolella keskusteltiin mm. savusaunan kiukaista, mitenkä sitten lie naisten puolella? Uimakeli oli kuitenkin kaikille yhteinen - sateessa hilppastelu teki sen, ettei järvivesi niin kylmältä tuntunutkaan. Saunan jälkeen tuvan tunnelma tiivistyi yhteislauluun ja tanssiin. Takassa grillasimme makkaraa monenmoista sorttia, ja jääkaapin vieressä istuva sai vuorollaan toimia baarimikkona.

Ilta sujui niin rattoisasti, että pakkasimme kimpsut ja kampsut vasta keskiyöllä, kun lähdön siirto tunnilla tuntui sopivan kaikille. Paluumatkalla jury julisti seminaariosuuden ja kilpailulajien voittajat, ja heidät palkittiin. Reissu ei ihan täydellinen ollut, mutta isompia kommelluksia ei tullut. Mitä nyt yksi retkeläisistä testasi Arkhimeden lakia molskahtamalla laiturilta palattuamme satamaan!