etusivu | johtokunta | tapahtumat | toiminta | yleistä | liittyminen | palaute

ISSEKSEEN CHATTAILEVA PUHELIN


Tällä kertaa KAIKKI lähtijät olivat ajoissa paikalla Mikkelin matkahuollon pysäkillä aamusella kello 6:50. Matka alkoi mukavasti, mikäli ei lasketa yli-innokkaan kuljettajan kertomuksia Tallinnan vaaroista. Satamaa lähestyttäessä oli jo sellainen olo että Villiin Länteenkö tässä ollaan menossa. Osa mietti jo varmaankin jäämistä Helsinkiin.

Savolaisen kuljettajan ”huumorilla” ei ollut rajoja. Tarinat olivat tyyliä: ”perillä tulee vähintään huijatuksi, useimmiten myös ryöstetyksi tai raiskatuksi”. Ja nämä kaikki olivat tapahtuneet ”ihan viimeviikkoina” ja hänen ryhmilleen. Puheet sisälsivät osittain lähes poliittista propagandaa. Jutustelu kävi asiakkaiden hermoille ja hampaitten kirskuntaa kuului sieltä ja täältä.

Ah sitä ihanuutta kun pääsimme Viking XPRS -laivaan. Sää oli upea ja niinpä osa meistä ryhmittyi laivan kannelle, aurinkoiselle puolelle, nauttimaan ”pussikaljaa” kuten teinit konsanaan.

Tallinnaan rantauduttiin ajallaan. Clarion Hote Europa - hotelliin kirjoittautuminen tapahtui ripeästi, sillä sään puolesta terassit kutsuivat. Tosin pari meistä joutui tyytymään hotellin aulabaarin ilmaiseen drinksuun, koska huone, jota meille tarjottiin, haiskahti edellisen vieraan vatsan sisällölle. Hotellin virkailijat hoitivat huoneen vaihdon oikein ystävällisesti ja ripeästi.

Ja sitten naispuolisilla reissaajilla olikin jo kiire ilusalonkiin, jossa rentouduimme tunnista kahteen välillä torkahdellen. Kauneusunien jälkeen kipaisimme etsimään muut ryhmäläiset ja olimme kaikki valmiita nauttimaan Tallinnan ruokatarjoilusta Le Chateu - ravintolassa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli runsaasti … ja jälkiruokaakin kolmea eri laatua. Hyvät viinit olivat vain menneet muskettisoturin suihin. Joten otimme snapsia ja seuraavaksi parhainta viiniä jota listalta löytyi.

Lähes kolmen tunnin ruokailu-urakan jälkeen siirryimme Tallinnan yöhön. Terassit olivat auki ja testasimme tarjoilua italialaisella nimellä varustetussa paikassa. Ja niinhän siinä kävi, että ”mafiosojen” kanssa tuli erimielisyytä kun samaa drinkki lasia tarjoiltiin cokiksena, jääteenä ja viimeiseksi ”Long Island Ice tea”, jona se oli tilattu. Juoma jäi juomatta ja poistuimme paikalta italialaiseen tyyliin huudellen ja huitoen.

Löysimme vielä pari muuta mukavaa paikkaa, joissa viihdyimme aamun puolelle saakka. Viimeinen etappi ennen hotelille saapumista oli Scotland Yard, jossa mukava trubaduuri viihdytti meitä ja muita asiakkaita. Juomat olivat sitä mitä tilattiin - ja sitähän tilattiin.

Seuraavan aamun koittaessa aamupalalle hiippailtiin enemmän ja vähemmän väsyneinä. Reippaimmat ehtivät jo käydä shoppailemassa siihen mennessä, kun unisimmat hörppivät vielä aamukahviaan (tai jotain juomaa kuitenkin). Huoneiden luovutuksen jälkeen, puolen päivän aikaan, lähdimme kävellen katselamaan vanhaa Tallinnaa. Kiipesimme ylös Toompean mäelle. Kävimme mm. ortodoksi kirkossa ja näköalapaikalla. Tulipa siinä matkalla nähtyä presidentinlinnakin.

Paluumatkalla satamaan päin kävimme syömässä, sillä ulkoilu oli tehnyt tehtävänsä ja vatsat kurnivat. Laivaan saavuimme jälleen kaikki AJOISSA. Karaokebaarissa paluumatka vierähti mukavasti. Helsinki oli sateinen, kun saavuimme satamaan. Pienen etsiskelyn jälkeen löysimme kotia kohti tuovan bussin. Ja taas matkustettiin mukavasti - ilman satuja ja tarinoita. Tosin meillä olikin jo omat tarinat kerrottavana ja seuraavien seikkailujen suunnitelmat käynnissä.

Niin tuo otsikko - se oli seminaarin aiheena tahi tutkimusosaston raportissa.