etusivu | johtokunta | tapahtumat | toiminta | yleistä | liittyminen | palaute

SYYSOLUMPPIALAISET 2008

Kisojen vetovastuu oli kiertolistan mukaisesti tänä vuonna Imatran tietojenkäsittely-yhdistyksellä. Otimme siis ensin karkean suuntiman, menopelin alle ja sitten näppäilimme navigaattoriin osoitteeksi Leiritie, Imatra. Eksymisten aika on ohitse! [ Ei sillä, että juuri MITTY olisi kunnostautunut siinä (kisa)lajissa…]

Työ- ym. esteet rajoittivat pääsyä edustusjoukkueeseemme, joten Puumalan korkeanpaikanlenkin läpäisi lopulta 4-henkinen iskuryhmä. Kisapaikalle saavuimme hyvissä ajoin, ensimmäisenä vierasjoukkueena.

Kisakutsun liitteeksi oli mitä ilmeisimmin harkittu museoviraston arkistosta löytyvää paikkakunnan karttaa, mutta koska menneet paikannimet eivät kaikille välttämättä olisi avautuneet, tästä suunnitelmasta oli luovuttu. Siinä joukkueiden perilleosaamista jännätessämme saimme kotvasen jälkeen todeta, että Kymen suunnalta tietoa ei kulkeutunut. Tietoa innokkaista lähtijöistä toki oli, mutta KYTKYn joukkue ei realisoitunut. Heidän pelipaitojaan ei satuttu urheilukasseihin pakkaamaan, mutta läsnäolijoista saatiin koottua korvaava VIrtuaalinen TietoTekniikkaUnioni. Pientä kuittailua siis…

Lajipäällikön avaussanojen jälkeen olumppiakomitean puheenjohtajalla oli meille tärkeää tiedotettavaa. Menneitten vuosien kirjaintehtävässä naapuriyhdistyksemme ESATKY oli estynyt suoriutumaan tehtävästä sen vuoksi, että vaikka joukkue olisikin bongannut irtonäppäimen 'E' järjestäjien auton takakontista, oli takaluukku vaistomaisesti lukittu. (Tai niin ainakin annettiin ymmärtää…) Olumppiakomitea päätyi oikaisemaan tapahtuneen, ja luovutti täten juhallisesti E-näppäimen ESATKYn joukkueelle.

Seuraavaksi kisajärjestäjät toivoivat varmistettavan, että olihan joukkueiden nesteytys kohdallaan. Areenan tuntumassa siirreltiin senverran järeitä pöllejä, että joukkueet singahtivat varautumaan tulevaan nestehukkaan.

Huoltotoimenpiteiden jälkeen meille selvisi, että raavaan voiman sijasta tarvittiinkin tarkkaa kättä ja tiimityötä. Nelihenkisille joukkueille jaettiin iskemättömät vasarat, yksi per joukkue, ja tehtäväksiantona oli saattaa naula upoksiin puupölkyn sisään - yksi isku kerrallaan kultakin joukkueen jäseneltä. Liikeradan kalibrointitarpeen vuoksi ei ollut kovinkaan suuri ihme, että ensimmäisellä iskuyrityksellä meni ohi, otit sitten vauhtia "kyl mää" -asenteella taikka enempi varmistellen. Pelivälineet olivat sen verran simppelit, että sääntöporsaanreikiä ei tullut kellekään mieleen. Virtuaalijoukkue otti muiden joukkueiden toimista oppia ja mallinsi itselleen avauslajin voiton.

Koska kyseessä oli syysolumppialaiset, ei siitä irti pääse ilman teemaan sopivaa keihäänheittoa. Heittolinjan taakse oli levitelty syksyn lehtiä vauhtia antamaan, ja kisavälineen sai valita hiilikuituisen ja teräksisen väliltä. Pisin heittomatka mitattiin paksumman kärjen mukaan, mihin se heitolla ylsi. Joukkueet näyttivät yksituumaisesti päätyvän paremman liukukertoimen keihääseen, sillä säännöt sallivat heiton liike-energian liu'uttaa keihästä vaikka hostellin terassille saakka. Geometrisistä syistä tähän olisi kyllä tarvittu pikemminkin traktorin perälavaa, mutta moisesta avustetusta liu'usta olisi todennäköisesti koko joukkue saatettu portille, joten se idea hylättiin. Samoin Ylämaan kisojen versiota heitosta ei sallittu. Lopulta parhaiten pärjäsi, jos osasi optimoida nousukulman ja välttää hiekkarinnettä.

Kolmannen lajin alustuksessa selvisi, mistä syystä suomalaisia ei suotta kutsuta maailman nopeimmaksi kansaksi - formulat kun aloitetaan jo päiväkodissa. Kustakin joukkueesta valittiin yksi kuski. Sitten asetuttiin lähtöviivalle, ja eiku kiskomaan pikkuautoa maalia kohti pyörittämällä kynän päistä molemmin käsin pidellen. Kieputus, käsivartta pitkin pyöritys, ja peruutusvaihde olivat siis kiellettyjä. MITTYn kuljettajan ulottuvuus kuitenkin mahdollisti edullisen spurtin.

Neljännessä lajissa kolmihenkisten joukkueiden jäsenet saivat sitoa toisensa rinnakkain nilkoista ja polvista, ja kisajärjestäjät varmistivat kiinnitysten pitävyyden. Tämä oli kuitenkin puhdas silmänkääntötemppu, sillä joukkueet vapautuivat solmuista käsin koskematta.

Viimeinen kisalaji oli kiekonheiton ja tölkkipetanquen yhdistelmä. Tavoitteena oli heittää vapaalla tekniikalla kiekko mahdollisimman lähelle merkkisalkoa. Kiekon laskeutumispaikka merkittiin tölkillä, ja muiden joukkueiden suorituksia oli mahdollista sabotoida (tai avustaa) kilkkaamalla. Koska heittoja ei tarvinnut maalata, jää ikuisesti arvoitukseksi, yritettiinkö tässä lajissa muuta kuin omaa suoritusta. Paras ja tarkin heitto tuli MITTYlle, mutta laskeutumispisteeksi merkittiinkin se, missä kiekon liike pysähtyi! Tulevaisuuden urheilulupauksille vinkiksi, että tässä lajissa korkea laakaheitto tuo voiton - kunhan mittaat myös voiman tarpeen.

Kisailun jälkeen koitti odotettu ruokailu. Menyyn valmistelussa oli tosin missattu osallistujilta mahdollisten rajoitteiden tiedustelu, mutta melko monipuolisesta valikoimasta, eli lohikeiton, ruisleivän, grillimakkaran ja jälkiruokana toimivien hillolettujen joukosta useimmille jotain sopivaa suuhunpantavaa löytyi. Henkilökohtaiset plussat jaan letuista, ja rehellisyyden nimissä miinusta haaleasta makkarasta. Muilta kuulin kommenttia, että styrox-kulhot pitivät keiton turhankin hyvin kuumana. Ruokajuomaksi oli tarjolla oluen ja siiderin lisäksi myös puna- ja valkoviiniä.

Sen jälkeen, kun suurinpiirtein kaikki oli saatu saunasta vähintään pukuhuoneelle saakka, koitti syysolumppialaisissa erityisesti ansioituneiden "urheilijoiden" palkitseminen. Seremonia suoritettiin vasarariipuksin. Sitten olumppiakomitean puheenjohtaja ilmoitti tuoreen Virtuaalisen TietoTekniikan Unionin tulleen tiensä päähän, ja sen olemassaolo lakkautettiin. Meille kuitenkin kerrottiin, kuinka pitkälle tuloksissa se olisi yltänyt. Kumulatiivisesta pistetilanteesta ei kerrottu livenä kisan tuoksinnassa, joten lopputuloksissa olimme arvovaltaisen tuomariston luottamuksen alaisia.

Kolmannen sijan palkintona oli kokoelma henkevää ja romantiikalla siirapoitua kaunokirjallisuutta. Toinen sija palkittiin uima-altaalla - tosin ilman jälkiasennusta. Voittajajoukkue pokkasi nipun "Kansa taisteli - miehet kertovat" -lehtiä.

Vuoden 2008 syysolumppialaisten tulokset:
1. ITKY
2. MITTY (teoriassa jaettu hopeatila virtuaalijoukkueen kanssa)
3. ESATKY

Kun ilta piteni niin pidot parani ja väkimääräkin kasvoi. Ja ei, arvasit väärin - kytkyläiset eivät tulleet paikalle lunastamaan teoreettista palkintoaan…
Ilta oli vielä suht'koht' nuori, kun siirryimme allasbileisiin, mutta olihan meillä sinne ajomatkaa edessä. Lähtiessä saimme vielä tutustua paikalliseen liikkuvaan meluvalliin.
Ensi vuonna syysolumppialaisia isännöikin sitten ESATKY. Siihen asti ITKY kantakoon kunnian kruunua…

Reported by: Marko