etusivu | johtokunta | tapahtumat | toiminta | yleistä | liittyminen | palaute

SYYSOLUMPPIALAISET 2005

Oli aurinkoinen syyskuun ensimmäinen päivä, ja viimein koitti aika katsoa, ken on kaakonkulman kingi 2005. Paikalliset yhdistykset olivat siis mittelemässä leikkimielisesti keskenään syysolumppialaisten merkeissä ja ottamassa selvää, ken heistä on TietoJEnKäPistElY*-mestari. (* Tietotekniikkaa jalon ennakkoluulottomasti käyttävien pistämätön eliitti-yhdistys)

Tällä kertaa kisojen järjestäjänä oli ESATKY, ja he olivat valinneet kisapaikaksi Huhtiniemen matkailukeskuksen. Tukikohta oli valittu rannalta, ja kisalajit käytiin sen välittömässä läheisyydessä. Huolehdittuamme virvokkeet järjestäjien kanssa kisa-areenalle ESATKYn puheenjohtaja sytytti olumppiatulen ja lausui tervetulosanat osanottajille, ja niin kisat pääsivät alkamaan.

Ensimmäinen laji käytiin mölkyn parissa pudotuspelinä. Kuhunkin kisalajiin sai käyttää joko vakiojoukkuetta tai vaihdella kokoonpanoa, mikäli yhdistyksen edustusta oli riittävästi paikalla - ja meiltähän vapaaehtoisia löytyi, sillä MITTYltä oli paikalla ylivoimaisesti suurin osanotto. Potentiaalisesti tarkimmat heittäjämme luovuttivat paikkansa ylikuntoon vedoten innokkaille vapaaehtoisille, ja ihan kiitettävästi siinä meni, selvisimme hopealle. Onneksi tuomaristo oli tehnyt sääntömuutoksen, että kolmesta perättäisestä hutista ei joukkue putoa pelistä, sillä pronssiottelussa nähtiin mallia perinteisistä alppilajeista.

Sitten kävimme käsiksi verkossa oleviin palvelim... siis lentopalloverkkoon tungettuihin ilmapalloihin. Pelivälineeksi joukkueet saivat yhden tikan (kullekin joukkueelle omat, jottei tarvitse toisille lainailla), joten verkon ali sai juosta vähintään kymmenesti osumatarkkuudesta riippumatta. Marko valoi joukkueeseemme uskoa avaamalla tämän lajin pistetilin. Tässäkin lajissa selvisimme toiseksi.

Kolmannessa kisalajissa muisteltiin peruskouluaikoja, kun luokan järjestäjän tehtävänä oli huolehtia, että opettajan taulusieni on riittävän kostea. Tehtävä oli sinällään yksinkertainen: muovimukit tuli täyttää vedellä ja veden kuljetukseen sai käyttää ainoastaan pesusientä. Saimaa oli meitä lähinnä - ehkä liiankin lähellä - joten tankkaus sujui sieltä luontevimmin. Tyhjennystekniikka oli tässä avainasemassa, mutta mittyläisten tuopissa kun on harvoin vettä, niin ilmeisesti siksi jäimme pronssille.

Alkuperäisen aikataulun mukaan tässä vaiheessa olisi ollut saunat valmiina, mutta jury halusi viimeisen kisalajin otettavan myös mukaan - ja olihan sillä lopputuloksiinkin merkitystä. Lajina oli tikanheitto sillä erolla, että taulun keskellä oli CD-levy, johon osumisesta lankesi miinuspisteitä. Mittyn joukkue muisti nämä seuraamukset, ja Ilmarin johdolla tämä laji toi meille kultaa.

Kisailun jälkeen koitti saunominen ja ruokailu. Saunatilat olivat loistavat, ja järvessä vesi vielä riittävän lämmintä uimiseen tai siellä kastautumiseen. Ruokailutilat vain eivät riittäneet näin suurelle joukolle, ja patongit loppuivat kesken, mutta muuten hyvää ruokaa ja perunalastuja oli riittävästi. Kumma vain, että arki-iltaan nähden alkoholittomia ruokajuomia ei näkynyt tarjolla.

Päivän lopuksi jury julisti syysolumppialaisten tulokset, jotka eivät perustuneetkaan salamyhkäisiin laskukaavoihin, vaan ne ratkaistiin sijoituspistein. Näin ollen, koska meidän menestys eri lajeissa oli tasaisen hyvää, MITTY kuori kisan kermat ja niin pääpalkinto (Alisa-kissa) ja mestaruus oli meidän. Ei mennyt siis hukkaan, että pikkubussimme oli varustettu olumppiarenkain!

Tätä perinnettä ei kannata menettää, joten jatkoa seuratkoon. Ensi vuonna kisojen järjestysvuorossa onkin Mitty.

Reported by: tiedottaja