Mittyläisten kahdeksannet olumppialaiset koittivat 6.9. Matkalle lähdettiin reippain mielin pienellä mutta pippurisella iskujoukolla: Mittyn kunniaa olivat puolustamassa Aila, Aimo, Harry, Marko sekä Teuvo. Aluksi Mittyn johtokunnassa kaavailimme ottavamme matkalle ison bussin (ei kuitenkaan sentään nivelbussia!), jotta matkalaisilla olisi riittävän väljä matkustaa, mutta kun ilmoittautumisia ei tänä vuonna tullutkaan kuten meininki on aiemmin ollut, otimmekin tilataksin.

Menomatka taittui mukavasti kortin peluussa. Perille, Lappeenrannan kaupungin virkistyspaikalle Virranniemelle, osasimme aivan mallikkaasti, kiitos kuljettajallemme. Riitti, kun paikannusta pikkuisen avustimme tiekartalla, kisakutsun kartalla, sekä Keltsin karttapalvelusta tulostetuilla ajo-ohjeilla. Paikalla luulimme olevamme aivan ensimmäisinä, kuten viime vuonna, mutta olihan järjestäjät sentään paikalla. Klo 17 mennessä kaikki joukkueet olivat paikalla, joten kisat voitiin aloittaa.

Sadan metrin kävelymatkan päässä lentopallokentällä koitti ensimmäinen kisalaji, mölkky. Koska laji voi vielä olla vieras jollekulle lukijalle, niin sananen sen säännöistä:

Mölkkyhän on joukkuelaji, jossa 12 pisteytettyä puupölkkyä kaadetaan nurin. Jos heittäjä kaataa vain yhden pölkyn, joukkue saa keilaan merkityn numeron verran pisteitä, mutta jos kaadossa menee pöllejä nurin enemmälti, pistesaldo karttuu kaatuneiden lukumäärän verran. Voittaakseen joukkue tarvitsee tasan 51 pistettä. Tämän ylittyessä pistesaldo tipahtaa 25:een.

Kokemuksesta viisastuneena jury asetti pelille aikarajan, jottei koko iltaa kentällä kykittäisi. Samoin jury asetti lisäsäännön, jotta joukkue häviää, mikäli sattuu heittämään kolmesti peräkkäin hutin. Mitty pelasi varmalla otteella, ja pääsi finaalikierrokselle Itkyn kera, mutta sentistä oli voitto-osuma kiinni. Itky pokkasi lajin voitosta 5 p., Mitty sai hopeasijasta 3 p., Kytky 2 p. ja Esatly 1 pisteen.

Jury julisti ottavansa tänä vuonna tiedottavan linjan, ja kertovansa kunkin lajin jälkeen pistetilanteen. ( Tämä linja ei kuitenkaan kestänyt kauan, kuten tulimme myöhemmin illan aikana huomaamaan.) Mölkyssä ekstrapisteitä jaettiin sijoittumisen lisäksi – yllätys yllätys – hutiheitoista! Välitulosten julkistamisen jälkeen suunnistimme kaveria ei jätetä -hengessä päärakennuksen pihaan.

Seuraava laji, fortuna, ei ollut meidän heiniä. Pelissä käytettiin 8 palloa: vuorotellen tennis- ja salibandypalloa, jottei lyöjä saisi tuntumaa. Meidän joukkueemme peli menikin vähän harjanvarrella tunnusteluksi, muttei sentään ylilyönniksi, kuten joillakin. Fortunassa näytti pärjäävän sählyotteella sekä monottamalla, jos sattui olemaan tuuria. Kytkyn taktiikka puri, ja niin he nappasivat tämän lajin voiton.

Olumppialaisten kolmannessa yhteistyötä vaativassa kisalajissa kullekin joukkueelle jaettiin rajallinen määrä nippusiteitä sekä rajattomasti A4ia (joukossa kenties järjestävän joukkueen tiliotteita?). Tehtävänä oli sitoa kahden joukkueen edustajan ranteet yhteen nippusiteillä, sen jälkeen taitella paperilennokki, jonka kansakoulunopettajakin lennokiksi tunnistaa, ja näitä lennokkeja piti sitten saada viisi kappaletta heitettyä sidotulla kädellä riittävän kauas. Varovainen heitoissa sai olla, jottei viskannut kolleegaa yli laidan.

Tämä muodostui oikeaksi älykkyystehtäväksi, sillä kilpailijamme eivät huomanneet rakentaa kahdelta puolelta kiinni kiristettävää silmukkaa, vaan ketjuttivat nippusiteet niin, että lopputuloksena oli kaksi samanlaista päätä. Tätä insinööritaiteen huipentumaa, mikä sinänsä oli saavutus, käytiin sankoin joukoin ihmettelemässä! Joukkueemme protestoi, jotta valmistusvirheen vuoksi nippusiteissä oli vain vääriä päitä! Uusiksi meni. Lennokkien taittelu sujui sitten meiltä mallikkaasti, vaikkemme tunnustaneetkaan tekevänämme sitä työaikana.

Kytky ansiokkaasti sai pisimmän liidon, mutta lennokin olisi pitänyt yltää järvelle asti, jotta jury olisi heltynyt siitä antamaan bonusta. Itkyn lentue oli perillä ensimmäisenä, joskin hieman lunastuskunnossa.

Neljännessä lajissa, lautasissa, olimme ilmiömäisiä tarjoilijoita, mutta kattauksemme kohtasi silti voittajansa. Suvaittaisiinkohan muuten ranskalaisessa hovissa lautasten asettelu päällekäin?

Viidentenä lajina oli olumppiarenkaiden heitto. Sääli, että tässä lajissa olisi saanut käyttää apuna vain ”bläkkändekkeriä”, sillä allekirjoittanut olisi ainakin kaivannut ompelulankaa avittamaan. Heittäjät kun heittivät renkaita samanaikaisesti vastakkaisilta puolilta kauemmaiseen puteliin, niin renkaat vähän kolisivat. Ensin yhteen ja sitten betonilaatalle ohi kohteen.

Tässä vaiheessa pidettiin saunomistauko. Yllättävästi tänä vuonna muut yhdistykset eivät olleet pitäneet kiinni naiskiintiöstä, joten naisten sauna oli päästetty jäähtymään. (Vai kaipasiko se jopa puiden pilkkomista ja veden kantoa?) Tästä ei tullut kuitenkaan ongelmaa meidän tasa-arvoisen edustusjoukkueen naisjäsenelle. Miesten puoli oli kuumana uutukaisella saunarakennuksella, jonne itseasiassa olisimme mahtuneet muutenkin perustamaan tukikohdan.

Saunan jälkeen maistui kinkkukiusaus ja patonki. Ikävä vain, että ruokajuomaksi oli tarjolla vain olutta tai keltaista jaffaa. Aluksi näytti siltä, että saunatonttu oli kidnapannut meistä enemmistön, koska saunalla oli hiljaista eikä paljon ketään päärakennuksellakaan. Onneksi viimein kaikki tulivat syömään, missä sitten luurasivatkaan.

Ei se ole tietotekniikkayhdistysten olumppialaiset, ellei jokin kilpalaji viittaa alaan. Niinpä tänä vuonna siitä huolehtivat varmistusnauhat . Nauhaa tuli vetää ulos kasetista arviolta 10 metriä. Mittyn tulos jäi 20 cm vajaaksi, ei siis hullummin.

Viimeisenä lajina oli oluentunnistus. Joukkueelle tuotiin viisi lasia, joissa oli vähintään kahta merkkiä olutta. Juomat sitten hämäykseksi saattoivat olla eri lämpötiloista ja vaikka vispilöityjä. Kisaa helpottaakseen jury julisti ne vaihtoehdot, joita oli käytetty, mutta vastaavasti ilmoitti tästä lajista jaettavan moninkertaisesti pisteitä. Täytyy todeta, että suomalaisten oluiden erottaminen toisistaan on haastavaa 15 oluen jälkeen. Milloinkaan ei ole niin hartaasti nautittu juomia, kuin silloin!

Kun jury julisti kahden muun joukkueen voittaneen tämän lajin tasapisteillä, ja uusintakierroksen heidän osalta olevan tarpeen, niin selvisi, että jury olikin tulkinnut Mittyn vastauslomaketta väärin, ja Mittykin olisi saanut samat toiselle kierrokselle oikeuttavat pisteet. Ilmeisesti joukkueemme kävi kuitenkin liian ahneeksi, koska se vaati lomakkeemme tarkistamista vielä kertaalleen. Sitä sen *ei* olisi pitänyt tehdä, sillä viimeisimmällä tarkistuskerralla pisteet yllättäen vähenivät, ja Mitty sai kokea playoff-pudotuksen.

Lopuksi oli olumppialaisten lopputulosten julkistaminen sekä palkintojen jako. Vuoden 2001 tulokset olivat seuraavat:

1. ITKY
2. ESATKY
3. KYTKY
4. MITTY

Viikonlopun lööppi oli siis ”Tarvittiin kolme yhdistystä voittamaan Mitty”. Jos tuomaripelissä pitää hävitä, niin hävitään sitten reilusti. Mutta kaikesta huolimatta, Mitty ei selittele!

Tapahtuman päätteeksi keskusteltiin huolestuttavasta osanoton vähenemisestä kaikissa yhdistyksissä. Osalle jäsenistä viikonloppu tapahtuman ajankohtana on sopimaton, mutta toiset taas eivät lähde liikkeelle keskellä viikkoa. Ensi vuonna kisojen järjestysvuorossa on Mitty, ja niin heitimme ilmaan ehdotuksen, että pidettäisiinkin kevätolumppialaiset, ja kokeiltaisiin myös poikkeavaa viikonpäivää. Nyt teillä Mittyläisillä on oiva tilaisuus vaikuttaa, eli kertokaapa meille, mihin ajankohtaan teille tulevat olumppialaiset sopisivat!

Reported by: Marko